Liite 1

OSI-mallin (Open Systems Interconnection) rakenne

Kansainvälinen standardointiorganisaatio ISO (International Organization for Standardization) kehitti 1980-luvun alussa seitsenkerroksisen pinomallin, jonka oli tarkoitus poistaa yhteensopimattomuus ongelmat eri verkoissa. Raskaudestaan johtuen malli ei kuitenkaan tullut erityisen suosituksi ja sitä käytetäänkin lähinnä referenssipinona. OSI-mallin kerrosajattelua on sovellettu muihin malleihin ja sen vuoksi OSI:n ymmärtäminen auttaa ymmärtämään muitakin pinomalleja. Erittäin tärkeää on huomata se, että jokainen kerros on yhteydessä vastaavaan kerrokseen etäpäässä. Laitteet käyttävät alemman kerroksen palveluja hyväkseen siirtäessään tietoa. Jokainen kerros on oma itsenäinen kokonaisuutensa, jota voidaan kehitellä muista osista riippumatta. On myös huomattava, että jokainen kerros lisää oman otsikkonsa varsinaiseen dataan, näin ollen varsinaisen hyötykuorman suhde siirrossa tarvittaviin tietoihin pienenee.
OSI-malli KUVA 9. OSI-mallin kerrokset. Lähde: TCP/IP-tekniikka
  1. Sovelluskerros (Application Layer). Tämä kerros tarjoaa verkkopalveluja sovelluksille. Esimerkiksi sähköpostin siirtäminen.

  2. Esitystapakerros (Presentation Layer). Tässä kerroksessa määritellään se, millaisessa muodossa välitettävä data esitetään. Esimerkiksi erilaiset merkistöt ja kuvaformaatit.

  3. Yhteysjaksokerros (Session Layer). Tämä kerros huolehtii sovellusten toimintojen koordinoinnista laitteiden välillä. Esimerkiksi lähetyksen käynnistäminen ja pysäyttäminen. Yhteysjaksokerros huolehtii myös datan välittämisestä oikeassa järjestyksessä.

  4. Kuljetuskerros (Transport Layer). Tämä kerros vastaa ylemmiltä kerroksilta vastaanotetun datan pilkkomisesta sopivan kokoisiin segmentteihin ja niiden välittämisestä vastaanottajalle. Kuljetuskerros voi toimia joko yhteydellisenä (TCP), tai yhteydettömänä (UDP).

  5. Verkkokerros (Network Layer). Tämä kerros pakkaa kuljetuskerrokselta saamansa datan verkkoon mahtuviksi paketeiksi. Verkkokerros myös reitittää paketit osoitteen perusteella halutulle laitteelle.

  6. Siirtoyhteyskerros (Data Link Layer). Tämä kerros rakentaa kehyksen, jonka sisälle pakataan verkkokerrokselta saatu data. Tämä kerros on erittäin riippuvainen fyysisestä kerroksesta.

  7. Fyysinen kerros (Physical Layer). Tämä kerros määrittää esimerkiksi käytettävät liittimet, jännitetasot ja koodauksen.

Sisällys